lauantai 31. tammikuuta 2015

Pieniä hetkiä 1v. ja arvonta

Vuosi sitten aloitin blogini kirjoittamisen, tavoitteena tallentaa itselle niitä pieniä arjen hetkiä. Vuoden aikana blogi on hakenut suuntaansa, mutta tutut teemat on pysyneet silti mukana: sisustaminen, käsityöt, kantaminen ja lasten kanssa touhuamiset. Imetyskorut ovat vieneet oman sydämen ja onneksi myös todella monen muun, iso kiitos vielä kaikille koruja tilanneille!

Minusta on aina kivaa kurkkia, mikä teitä lukijoita blogissani kiinnostaa ja miten tänne päädytte. Vuoden viisi suosituinta postausta olivat:

Tilkku päivässä, peitto vuodessa
Kaikista luetuin postaus on ollut ylivoimaisesti pääkallohuivista ja isoäidin neliöistä inspiraationsa saanut tilkku-malli, josta piti vuoden mittaan muodostua peitto. Täytyy myöntää, tilkkuja on ehkä kolme valmiina... Pääkallo-mummon huomioi myös Novita ja se on minulle ehdottomasti vuoden käsityökohokohta! Pääkallo-Mummon ohje löytyy täältä ja postaus oli vuoden neljänneksi luetuin.


Taaperoreput testissä
Tulan, Wompatin ja Kinderpackin taaperoreppujen vertailu kiinnostaa ihmisiä edelleen ja olenpa itsekin sitä taas postausta lueskellut, kun kuopukselle isompaa reppua hankin. Kiitokset yhteistyöstä Ipanaiselle ja Liinalapselle!


Koukulla virkattu asteri-matto
Virkatut matot ovat kiinnostaneet lukijoita tasaisesti ja matto-postaukset ovat keränneet kävijöitä vielä pitkään postauksen jälkeenkin. Neljä mattoa löytyy jo ja kahteen on kuteet hankittuna valmiiksi, vessa voisi olla seuraavana vuorossa.

Virkattu kaulakoru, ohje
Imetyskorun ohje oli viidenneksi luetuin ja kovasti kaipaisin kyllä kuvia tekemistänne koruista! Omat koruni teen nykyään hieman toisin kuin ohje on, satojen helmien jälkeen oma malli on muotoutunut nykyiseen muotoonsa.

Mutta kuten postauksen ensimmäinen kuva antoi ymmärtää, toki blogin taaperoitumista täytyy juhlia arvonnalla. Mietin pitkään, että mitä arvon, sillä tällä hetkellä tuntuu olevan paljon blogiarvontoja käynnissä. Imetyskorujen sanansaattajana on kuitenkin luonnollisinta, että arvonnassa voittona on vapaavalintainen imetyskoru omien toiveiden mukaan perusvalikoiman mallilla. Arvonta alkaa nyt ja päättyy keskiviikkona 4.2.15 klo 21.00. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla, mikä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen blogistani. Otan vastaan myös ruusut ja risut, jälkimmäiset erityisesti mielellään kehittämisvinkkien kera. Arvontaa saa mielellään jakaa, mutta tällä kertaa kaikille osallistujille vain yksi arpa jaossa. Anonyymit, muistakaa jättää nimimerkki ja sähköpostiosoite, jotta tavoitan teidät mahdollisen voiton ilmoittamiseksi!

Arpaonnea jokaiselle ja kiitos kaikille lukijoille ensimmäisestä vuodesta!

perjantai 30. tammikuuta 2015

Punaisten lappujen ideoimat

Monessa blogissa tunnutaan viettävän lankalaihista, jossa tarkoituksena on olla ostamatta uusia lankoja ja käyttää vain vanhoja kaapista jo löytyviä keriä. Minäkin mietin sitä, ja tässä seuraavan päivän tulos viikon takaa... En vain voi vastustaa punaisia lappuja ja tuo Woolin ihana mintunvihreä sävy aivan huusi, että osta minut! Kaikelle on jo suunnitelmatkin valmiina, joten ei hätää. Woolista tulee huivi, ja jotain vielä extrakivaa, koska löysin siihen tänään (alekorista toki myös) kaveriksi valkeaa ja vaaleaa harmaata. Eikö kuulosta ihan raitahuiville?


Novitan bambu on on yksi suosikkilankojani ja näistä on jo aloiteltu tekemään hieman erilaista viirinauhaa. Olen siitä aivan innoissani, mutta täytyy hetki odottaa, että ehdin saada sen valmiiksi.


Ja alla muutama kerä Novitan Miamia. Muistatteko vielä Cupcake-puput? Minulle ei jäänyt yhtään niitä joulumyyjäisistä jäljelle, ja sehän täytyy nyt korjata. Ostin vaaleansini-pilkkuisia kuppejakin, jotta saan pariskunnan tehtyä.

Pieni vilautus tilauskorusta, joka valmistui viime yönä. Tummanruskeaa ja valkoista viiden helmen muodossa, klassinen ja helposti yhdisteltävä väritys. Tämä koru menee vauvalahjaksi tuoreelle äidille. Imetyskoru on varmasti erilainen ja persoonallinen lahja, joka on vielä merkityksessään vähän tuntematon monelle. Jos siis mietityttää, mitä ostaa äidille, jolla "on jo kaikkea", niin tässä yksi idea!

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Mikä on imetyskoru?

Minulta kysytään aina välillä, että mikä ihme on imetyskoru, joita korupuodissani myyn. Imetyskorun ideana on tarjota lapselle tutkittavaa, maisteltavaa ja hipelöitävää esim. imetys- ja pulloruokintatuokioihin, korun tutkiminen rauhoittaa lasta ja antaa pienille sormille puuhaa. Kantoliinailussa koru toimii vastaavalla tavalla ja erityisesti uusia sidontoja harjoitellessa, nukuttamisissa, jännittävissä tilanteissa ja selässä kantaessa korusta on monesti paljon iloa. Lapset ovat uteliaita ja monesti vanhemman hiusten repiminen ja nipistely on lapsen mielestä hurjan kivaa, johon koru tarjoaa kivan vaihtoehtoisen kohteen. Nimestään huolimatta koru on kaunis ja sopiva myös muuhun käyttöön, niin arkeen kuin juhlaan ja siitä jää ihana muisto pikkulapsiajasta.

Turvallisuusasiat ovat minulle hyvin tärkeitä ja haluankin muistuttaa niistä korujen käytössä. Imetyskoru ei ole lelu ja se on tarkoitettu vain aikuisen kaulassa käytettäväksi. Älä koskaan jätä lasta valvomatta korun kanssa. Imetyskorussa on pitkä nauha, joka voi aiheuttaa kuristumisvaaran ja pieniä osia, joihin voi tukehtua korun rikkoutuessa. Korun kunto on hyvä tarkistaa ennen jokaista käyttökertaa. Korun voi puhdistaa kostealla pyyhkimällä.

Tilaustöiden pienellä tauolla tein pari valmista korua myyntiin ja ne löytyvät Facebookista omasta Myytävät korut-kansiostaan. Tummanharmaan ja valkoisen yhdistelmä oli joulukauden suosituin ja minuun se vetoaa kyllä vieläkin.

Viiden helmen koru, jossa kolme keskimmäistä helmeä tummanharmat ja reunoilla valkoiset. Nauha tummanharmaa

Kukkarengaskoru neljällä virkatulla helmellä, rengas ja kaksi helmeä tummanharmaa, reunimmaiset helmet valkoiset. Nauha tummanharmaa.



tiistai 27. tammikuuta 2015

VIELÄKÖ sinä kannat?

Otsikossa olevaan "vieläkö sinä kannat"-kysymykseen varmasti suurin osa kantoliinoilla ja -repuilla kantajista törmää jossain vaiheessa. Ja kyllä, minä kannan kuopustamme edelleen joka päivä, ikää hänellä nyt 1v 9kk. Kantaminen on muuttunut paljon siitä, kun yhdeksän päivän ikäisenä kantaminen alkoi. Ensimmäiset viikot harjoiteltiin, totuteltiin ja lopulta nautittiin pitkistä liinapäiväunista, jotka olivat luksusta verraten niihin 10min kestäviin uniin meidän sängyllä. Kuopus syntyi huhtikuussa ja helteinen kesä oli loistavaa liinailuaikaa vähissä vaatteissa auringolta ja kuumuudelta suojaten. Kannoin sekä sisällä, että ulkona, lapsen ollessa hereillä tarpeen vaatiessa ja kaikki päiväunet.

Lapsillamme on ikäeroa 1v 2kk eikä esikoinen vielä kävellyt kuopuksen syntyessä, joten kädet oli oltava vapaana hänen auttamiseensa. Kumpikaan lapsistamme ei ole viihtynyt vaunuissa ennen ratasosaan siirtymistä ja kantaminen oli minulle sekä arjen helpotus, että ihana harrastus, joka toi myös mukanaan uusia ystäviä. Tältä arkemme silloin paljon näytti, kuopus nukkui liinassa ja me esikoisen kanssa puuhattiin muita juttuja.

Unikaskottelua, heräisikö vai vieläkö hetken nukkuisi...

Kuopus 9 päivän ikäinen ja ensimmäinen kerta kantoliinassa. Liinana Didymos Lisa, jonka ostin käytettynä facebookin kautta. Vaikka kokemusta oli esikoisen kantamisesta, niin pienen kannettavan kanssa halusin osaavan kantajan tuen. Kantotukihenkilön kanssa oli turvallista aloittaa liinailu ja koska itse olen kokenut tämän avun tärkeänä, toimin myös itse nykyään tukihenkilönä.

Ja sitten sama liina ja kuopus 1v 8kk. Yhdellä liinalla olisin kantoajan pärjännyt, mutta olihan se kivaa kokeilla niin monia muitakin!

Yksi lempiliinakuvista on ehdottomasti tämä maailmaa ihmettelevä kuopus n. puolen vuoden ikäisenä.

 Selkäsidontoja kokeilin ensimmäisen kerran kuopuksen ollessa viiden kuukauden ikäinen mutta vasta useamman kuukauden päästä aloin enemmän kantaa selässä.

 Ensimmäisiä selkäsidontoja, sidontana perusreppu ja treeniliinana Oschan Nouveau Barley, joka kuutosmittaisena ei ollut se helpoin vaihtoehto mutta helpon sidottavuutensa ansiosta mainio uusien sidontojen opetteluun.

Pienet iltaunet liinassa toimi hyvänä rauhoittajana siinä vaiheessa, kun siirtymä kaksista päiväunista yhtiin oli ajankohtainen reilun vuoden ikäisenä.

Reppukyytiin leivällä lahjottu kuopus muutama viikko sitten, joka ruoanlaiton aikaan keksii mielellään kaikkea sellaista, mikä ei olisi niin soveliasta. Harvoin enää sisällä kotona kannan muuta kuin päiväuni- ja iltanukutukset, enemmän kantamisia on ulkona ja esim. keskustareissuilla. Esikoista nukutin sylissä vuoden ikään saakka, jolloin hän päätti, että nukahtaa mieluummin omaan sänkyynsä kuin ottaa veljensä potkut vastaan mahan läpi... Kuopus on nyt pikkuhiljaa siirtymässä myös omaan sänkyynsä nukahtamaan, rauhoittuen ensin liinassa joskus siihen nukahtaen tai sitten itse kädellä näyttäen, että nyt sänkyyn. Lapsentahtisuus on onnistunut minun ollessa lasten kanssa kotona ja ne liinassa rauhoittumishetket taitavat olla yhtä tärkeitä sekä minulle että kuopukselle.

Vaunuja emme koskaan kuljeta autossa mukana, reppu kulkee paljon kätevämmin mukana eikä tarvitse vaunujen mukaan valita kulkureittiä. Harvempi kysyy reilu 1,5-vuotiaan vanhemmalta suuren ääneen ihmetellen, että VIELÄKÖ sinä työnnät häntä rattaissa ja siksi itse koen kantamisen kyseenalaistamisen tämän ikäisen kanssa hassulle. Kuopus etenee kävellen talvikelillä ulkona hyvällä tuulella ja tuurilla n. takapihan päästä päähän, joten ilman kantovälinettä, pulkkaa, stigaa tai sitten niitä rattaita olisi elinpiirimme aika lyhyt. Kantaminen on vaihtoehto rattaille, eikä poissulje muitakaan vaihtoehtoja. Yleinen ennakkoluulo tuntuukin olevan, että kun kerron kantavani lasta, kuvitellaan minun kantavan häntä aina ja joka tilanteessa. Kantaminen on siitä ihanaa, että se sopii monenlaisiin tilanteisiin ja se muuttuu kannettavan ja myös vanhemman tarpeiden mukaan.

Oletko sinä kokeillut kantamista?

maanantai 26. tammikuuta 2015

Syklaami rengaskoru

Kevättä kohti mennessä on tilauskorujen värit menneet selkeästi värikkäämpään suuntaan. Syklaami rengaskoru välihelmillä matkaa huomenna uuteen kotiinsa ja korua tehdessä en voinut olla miettimättä, kuinka upealle syklaami kukkarengas-koru näyttäisi.



Jos oma imetyskoru olisi toiveissa, kurkkaa tilausohjeet Korupuodistani

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uutta hyllytilaa, tätä on kaivattu!

Yleensä kirpparilta löytyy vaatteita tai leluja lapsille, mutta joskus löydöt yllättävät. Meillä oli pari viikkoa pöytä paikallisella kirpparilla ja eräällä siivouskerralla silmät eivät voineet olla osumatta viereisen pöydän alatasolla pilkottavaan hyllyyn. Hetki piti miettiä ja toinenkin, että minne se meillä mahtuisi. Edullisen hintansa vuoksi sitten päätin ostaa vaikkei varmaa paikkaa vielä mielessä ollutkaan. Keittiössä tälle olisi luonnollisin paikka, mutta koska meillä ei edes ole keittiössä seinäpätkää, joka olisi hyllyn kokoinen, ei sitä voinut edes miettiä. Lopulta hylly löysi paikkansa keinutuolin takaa ja nyt minulla on vihdoin lehtihylly sekä pieni paikka korkealla kaikelle kivalle.

Olen kaivannut hyllytilaa lasitavaroille ja ensi viikolla onkin vuorossa kivoin osuus eli sommittelu ja tavaroiden valinta. Esikoinen asetteli hyllylle pikkuautojaan mutta oma ajatukseni on jotain aivan muuta. Nyt piti muutama tavara hyllylle laittaa, ettei se ihan tyhjyyttään nököttäisi. Viikonloppuumme kuului kahdet lasten synttärijuhlat ja jopa näin vieraille juhlaväsymys tuli tutuksi kiitos väliin jääneiden päiväunien sekä makean syönnin.

Mailegin heppa kaipaisi jo paikkaansa, löytäisikö se pysyvän paikan hyllystä... Kuten kuvasta näkyy hyllyn maalipinta on vähän rapistunut ja mietinkin jo hyllyn maalaamista, mutta annetaan sen nyt nököttää hetken paikallaan. Ehkä hylly vielä kertoo minkä värinen se haluaisi olla, minä kun en ole tarpeeksi kivaa ideaa vielä saanut. Houkuttelevinta olisi maalata se mintunvihreällä, mikä on uusin väri-innostukseni.

Minkä väriseksi sinä hyllyn maalaisit vai jättäisitkö nykyiseen tilaansa?

perjantai 23. tammikuuta 2015

Tilda-pupu

 
Olen ihastellut Tilda-sarjan hahmoja jo pitkään, ostanut ensimmäisen kirjankin jo pari vuotta sitten mutta nyt vasta uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan ommella jotain kirjan ohjeilla. Tähän oli selvä syykin ja se on tietenkin pupu. Mutta aloitetaanpa alusta:

Tildan kevät-kirja on täynnä ihastuttavia pupuja ja olen luullut kirjan olleen loppuunmyyty jo pitkään, sillä sitä ei ole missään näkynyt. Prisman verkkokaupan alesta lapsille kirjoja selatessa meinasin tipahtaa sohvalta kun näin tämän kirjan ja hintaa 5,95€! Voitte kuvitella, kuinka nopeaa se napsahti ostoskoriin. Samasta alesta löytyi vielä Satumainen talvi-kirja samaa sarjaa, josta löysin myös heti pakko kokeilla-juttuja. Toimitus oli ilmainen s-marketin smartpostin tai prisman neuvonnan valitessa toimituspaikaksi, joten nämä kirjat olivat todellinen löytö minulle.

Eräänä iltapäivänä päiväunien aikaan leikkasin ja ompelin pupun, ja päiväuniltaan herännyt esikoinenkin ehti ompelukaveriksi. Kokoamistaan pupu odotteli hetken neulan ollessa hukkapiilossa, mutta nyt on sekin löytynyt ja pupu koottu valmiiksi. Minä halusin tehdä pupun värikkäästä kankaasta ja kaappien kätköistä löytyi juuri sopiva, muistaakseni Tilda-sarjan kangas.


Kasvot ovat aika haaste näin värikkään ja kirjavan kankaan kanssa, ja sopivan maalin ostamista odotellessa pupu on vielä hetken kasvoton. Nenän ajattelin kirjailla vaaleanpunaisella langalla.

Esikoinen halusi poseerata pupun kanssa ja toi vielä virkatun pupun kuviin kaveriksi. Pupun vastaanotto oli paljon innostuneempi kuin aiemmin valmistuneen kutitusnorsun, joten pupulinjalla taidetaan pysyä jatkossakin. Minulla on jo pieni pala supersuloista kantoliinaa ostettuna suurempaa, omalla kaavalla tehtyä pupua varten. Vaaleanpunaisia ruusuja pehmeänä puuvillana, siitä pupusta tulee ihan erityinen!

Löytyykö lukijoista muita Tilda-sarjaan ihastuneita?

torstai 22. tammikuuta 2015

Ruusuja mummolatyyliin

Mummoni vanha maljakko sai arvoisensa kukat kun mies toi kaupasta kauniit ruusut. Minun ja kukkien yhteiselo on yleensä heikonlaista ja siksi leikkokukat ovatkin suosikkejani, ne kun nuupahtavat joka tapauksessa ja luvan kanssa pian. Kunhan kuopus vielä kerää hivenen ikää ja ei-sanan ymmärrystä lisää, kokeilen kyllä uudelleen palmuvehkan kanssa yhteistyötä. Minulla oli sellainen monta vuotta ja en sitä onnistunut kuihduttamaan vaikka välillä kasteluvälit venyivät kuukausien mittaisiksi.

Kukkia tulee kyllä ostettua aivan liian harvoin, nyt tulppaanisesongin lähestyessä lupaan parantaa tapani!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Elise shawl

Minulta on puuttunut sopiva huivi tummansiniselle toppatakilleni, vanhat mustat ja tummat huivit eivät erottuneet takista yhtään. Etsin sopivia malleja Pinterestin avulla ja tämän huivin nähdessäni ihastuin heti. Elise Shawl on vieläpä todella helppo tehdä ja aloitusrivien jälkeen kaksi kierrosta vuorottelevat, joten ohjeen voi hyvin pian unohtaa pöydälle. Joku kertoi blogissaan tehneensä tämän yhdessä illassa, mutta minulta kyllä muutama ilta tehdessä meni. Tosin minun illat ja virkkaushetket alkavatkin vasta lähempänä iltakymmentä... Lankana yksi suosikeistani, joka on kivaa sekä virkata että neuloa. Malliin olisi kuulunut vielä reunakierros, jota aloinkin tekemään, mutta en pitänyt sen ulkonäöstä. Jättämällä viimeisen kierroksen pois reuna jäi pehmeämmäksi ja herkemmäksi, minun makuuni sopivan pitsiseksi.

Malli: Elise Shawl
Lanka: Menita Silk Dream (70% merinovillaa, 30%silkkiä)
Menekki: n. 2,5kerää
Koukku: 7






Pakkaset saivat pysymään sisällä myös huivia kuvatessa, hui miten kylmää! Tämä huivi olisi kaivannut kuvaustaustakseen jonkun kivan, tumman kallion, minun pitää alkaa selkeästi etsimään sopivia ulkokuvauspaikkoja käsitöille! Tämän huivin teen ehdottomasti toistekin jostain kevyemmästä langasta keväthuiviksi. Mielessä kyllä kolkuttelee ne pari kesken olevaa pääkallohuivia, mutta ehtiihän sitä, kevääseen ja keväthuiveihin on vielä aikaa!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Vanhaa uutta

 
Pakkaspäivät ovat tuoneet mukanaan myös auringon ja sitä ihmettä on lasten kanssa ikkunasta ihailtu. Eilen vielä ulkoiltiin kun pakkasta oli -12 mutta nämä kahdenkymmenen pakkaset saavat kyllä meidät kaivautumaan sisätiloihin ja lämmittämään leivinuunia. Talvella torkkupeitoille on aina käyttöä ja olen haaveillut Greengaten ihanista suurista peitoista. Tiukan budjetin kera ei kuitenkaan sellaisia haaveista huolimatta hankita ja yhtäkkiä muistin äidiltäni löytyvän vanhan junioripeiton, jonka värit sopisivat meille hyvin. Peitto on käytössä nuhjaantunut pehmeäksi ja oikein kutsuu nukkumaan päiväunia. Luulenpa, että tänään siitä rakennetaan myös Palomies Samin paloasema, Sami on meillä todellinen hitti tällä hetkellä!

Äidin mukana meille tuli myös mummoni vanha maljakko, joka on minusta aivan täydellisesti meille sopiva. Seuraavalla kauppareissulla tähän täytyy kyllä kukkia hankkia, ehkä muutama kevään ensimmäinen tulppaani?




Hetken hiljaisuus vielä kun lapset nukkuu päiväuniaan, näistä pienistä hiljaisista hetkistä keskellä päivää minä nautin!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Perinteinen vai moderni lehdenlukija?

 
Simply Crochet-lehti on minulle uusin lehti-ihastus, mutta sen hyppysiin saaminen ei ollutkaan niin helppo juttu. Sen saa ostettua e-lehtenä edullisemmin, mutta minä en vieläkään ole niistä innostunut. Paperisesta käsityölehdestä on huomattavasti kivempi seurata ohjetta kuin puhelimen näytöltä ja artikkeleita helpompi lukea, kun ei tarvitse siirrellä sivua eestaas puhelimen näytöllä. Kyseisen lehden löytäminen lehtihyllyiltä ei niin helppo juttu ollutkaan, vaikka käytiin kiertämässä kuukauden aikana lähes jokainen lehtipiste Oulussa, joissa lehteä olisi pitänyt valikoimassa olla. Niinpä tilasin lehden suoraan briteistä itselleni joululahjaksi tarjouksella, joka taisi muuten olla tammikuun loppuun saakka voimassa. Lehti saapuu minulle n. 2-3viikkoa julkaisusta, mikä on parempi kuin se nykytilanne, että briteissä on jo uusi lehti julkaistu ennen kuin sitä edellistäkään on täällä lehtihyllyistä löytynyt.

Kumman sinä valitset, perinteisen lehden vai e-lehden?

Pieni kurkistus siitä, mitä on pikkuhiljaa valmistumassa. Tämänkin ohjeen muuten löysin Ravelrystä puhelimella, mutta ohjetta luen silti tulostetusta versiosta....