perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pienen miehen muuttopäivä

Pitkästä aikaa sisustuksen parissa puuhailtu aamupäivä, kiitos lasten kanssa leikkivien isovanhempien. Kuopus on nukkunut tähän asti meidän kanssa makuuhuoneessa, mutta minun aloitettua työt, ei nukkumajärjestely ole enää tällaisenaan toiminut. Siispä kuopus saa siirtyä ensi yöstä lähtien omaan huoneeseen nukkumaan, jottei aamulla soivat herätyskellot häntä häiritse. Kunhan lasten yöt rauhoittuvat (vai ovatkohan yhtäjaksoiset yöunet vain jotain urbaanilegendaa...), muuttavat sitten samaan huoneeseen nukkumaan. Ideana olisi tehdä pienemmästä makuuhuoneesta (nyt kuopuksen uusi huone) nukkumahuone ja isompi makuuhuone (eli esikoisen nykyinen) saisi toimia leikkihuoneena. Näin leikkihuone olisi käytössä koko päivän, eivätkä päiväunet häiritsisi leikkimistä.

Mummonhuoneen uusi ilme näyttää siis tältä. Sohva siirtyi ikkunan alle, ja kuopus sai oman nurkkauksensa huoneen perältä. Pöytälamppua huone kaipaisi ja isommalla sisustusbudjetilla valinta olisi ehdottomasti Eero Aarnion Nukkumatti-pöytävalaisin valkoisena. Mutta koska huonejärjestelyt elävät ja on vielä epävarmaa, miten lopullinen huonekalujen sijoittelu menee, on parempi vaihtoehto suunnata vanhaan tuttuun Ikeaan.

Makuuhuone näyttää niin tyhjälle ilman pinnasänkyä, mutta eiköhän tähän uuteen ilmeeseen pian totu. Kamerakin halusi ottaa vain vaaleanpunaisia kuvia, toivottavasti se kertoisi siitä, että muutoskin olisi onnistunut.

Keinutuoli pääsi kunniapaikalle olohuoneeseen ja tuntui kuin taloon olisi muuttanut aivan uusi hupilaite. Keinutuoli on tainnut vähän unohtua lapsilta, mutta nyt uudella paikallaan aiheutti kovan kilpailun siitä, kumpi pääsee keinumaan. Esikoinen saa keinussa niin kovat vauhdit, että keinu nousee edestä ilmaan, joten ihan turvallista oli sijoittaa keinu huoneen nurkkaan. Onpa edes joku pysäyttämässä keinua, jos meno menee oikein hurjaksi!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Koruja, koruja, vielä lisää koruja!

Koruja on tullut taas tehtyä muutama, tällä kertaa vähän uutta mallia haeskellen. Ylärivissä on pitkällä nauhalla aikuisten koruja, alarivissä kaksi lasten versiota hieman lyhyemmällä nauhalla ja pienemmällä, kevyemmällä helmimäärällä.

Kaverikuvaa aikuisten koruista

 Musta on aina tyylikäs valinta, tämä olisi helppo yhdistellä monenlaisiin asukokonaisuuksiin.


 Valkoista, oliivinvihreää ja petroolia, aika kiva ja kesäinen yhdistelmä, joka syntyi hetken mielijohteesta.

Hieman syksyfiilistä ruskean eri sävyissä piristettynä oliivilla.

 Lasten korut, jotka tällä kertaa ihanissa tyttöväreissä.

Vertailuna aikuisten versio vasemmalla ja lasten oikealla. Lasten versiota olen tehnyt aiemminkin, mutta vain pidemmällä hihnalla. Itse kaipasin koruun lisää näyttävyyttä, joten siksi uusi, runsaampi malli toiselle kaveriksi.
Kuvausassistentti täydessä työn touhussa asettelemassa koruja lähikuvaa varten.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Lippapipot koko perheelle

Olen ihaillut Nosh Organicsin lippapipoja kevään mallistosta, mutta ne oli jo loppuunmyytyjä kun  minä vasta ehdin ne ensimmäisen kerran huomata. Löysin kaavan pipoon parisen viikkoa sitten ja muutamassa tunnissa oli lippapipot tehty koko perheelle! Tosi kiva malli, tosin hieman korkeutta tekisin esikoisen lakkiin lisää seuraavalla kerralla. Kaavaan on laitettu valmiiksi jo saumanvaratkin ja ohjetta on helppo noudattaa.

Vähän vielä mietinnässä laitanko tupsuja, ehkä hieman kesäisemmät ilman mutta syksyversioon voisi jo tupsukin sopia. Syksyksi tämä olisi kiva fleecevuorella, ehdottomasti tekolistalle!


Omani tein ensimmäisenä, onneksi, sillä muutama virhe siinä on mutta harjoituskappalekin on päässyt ahkeraan käyttöön! Tämä on XL-kokoa ja menee siis myös aikuiselle.

Kokkaaja vauhdissa! Ehkä joskus vielä sovimme, ettei hiekkaa saa viedä leikkimökkiin...

Kokin apulainen keskittyi purkin kannen kiinni laittamiseen ja avaamiseen.

Halaus pikkuveljelle <3 Pojat ovat kuin paita ja peppu, ja eivät kinastele tai riitele (vielä) yhtään. Painit ovat leikkimielisiä ja yhteisiä, vierekkäin leikittyjä leikkejä alkaa jo muodostua. Halauksia jaetaan usein ja nukkumaan mennessä pussataan, maailman suloisimmat pikkumiehet!


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Pallokuosinen wrap tai

Aikaisemman bussineliön rinnalle piti tehdä "hieman vähemmän kasvunvaraa" sisältänyt yksilö, ja tätä lähdin muutenkin parantelemaan malliltaan. Muuttelin mallia, pehmusteet löytyy paneelin osalta niskasta ja polvitaipeiden kohdalta, vyötäröhihnassa on paksu pehmuste ja samoin olkaimissa. Olkahihnat ovat tässä liinamaiset, ja ne voi joko pitää taitettuna tai levittää olkapäille. Pehmusteet olalla ovat todella mukavan tuntuiset, niihin(kin) otin mallia Christan ohjeesta. Kone hieman yskähteli vyötäröä ommellessa, mutta pienen aaltoilevan sauman kestää kun käyttömukavuus on todella hyvä ja ei se onneksi käytössä mihinkään näy.


Olkaimet voi levittää lisätueksi pepulle tai ne voi viedä köytenä jalan ali, ehdottomasti kiva lisä painavamman kannettavan kanssa verraten perusneliöön. Kankaat tähän hankin Ikeasta, punainen on Lenda-kangasta, joka sopii mainiosti liinaolkaimiksi ja pallokangas on Hildis. Hildis on todella tukevan oloista puuvillaa, siitä saisi myös aika kivan kesälaukun...


Pitkät olkahihnat voi sitoa vastakkaisen hihnan alta kiertäen vahvistukseksi rinnalle ja kun vielä levittää hihnan, niin jakaa painoa kivasti pois hartioilta. Hihnoista tein niin pitkät, että riittää isommallekin kantajalle.

Muutenhan wrap taista tuli aivan loistava, mutta se on ihan aavistuksen jo liian kapea kuopukselle. Liinaolkaimilla saa hyvän asennon tehtyä ja käyttöä näin pidennettyä mutta harmittaa ihan hirmuisesti kun käytin tähän tosi paljon aikaa ja on käyttömukavuudeltaan niin hyvä. Ei kai se auta, kuin alkaa tekemään isompaa ja myydä tämä pois. Ensimmäinen liian iso, toinen liina pieni niin eikös kolmas voisi silloin olla jo ihan sopivan kokoinen ;)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kesäpeitot lapsille ja mummon kammariin


Vierashuoneemme taitaa olla pysyvästi nimetty mummon huoneeksi ja nyt siellä on myös jotain mummon tekemää. Äitini on tehnyt tämän kauniin virkatun peiton vuosia sitten ja mielestäni se on kuin tehty juuri tuon sängyn kaveriksi. Alla oleva vaaleanpunainen peitto on Ikeasta ja nyt ne viimein mahtuivat tulemaan mukana kotiin. Nimimerkillä "ai miten niin kahdella lapsella ja yhdellä aikuisella on paljon tavaraa mukana..."

Peitossa oleva iso ympyrä olisi kaunis myös mattona, mutta hyvin peitto sopii Juhannusruusu-matonkin viereen.

Talveksi alle voisi ostaa harmaan peiton, niin tulisi aivan erilainen tunnelma superhempeän kesäisen sijaan.

Lapsetkin saivat uudet kesäpeitot, ompelin nämä trikookankaista. Toisella puolella on harmaa-sävyinen kapearaitainen siksak-kuvio ja edustuspuolena tottakai esikoisen rakastamia traktoreita. Peitoista tein niin isot, että menee kuopuksen sängyssä myös päiväpeittona ja pituus pitäisi riittää vielä useammaksi kesäksi.

Esikoinen on tosi tarkka nukkumapeitoistaan, ne kun ovat hänelle melkein se unilelun korvike, mutta tämän hän nappasi heti kainaloonsa. Kyllä traktorimies ajopelit tunnistaa, peiton alla on kiva huristella traktoriunissa!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kiire eli Loma!

Loma mummolassa, mikä ihana tekosyy viettää pitkiä taukoja bloggauksesta! Kiirettä on pitänyt, kuten rattaitaan pukkaavan esikoisenkin menosta näkyy. Tämä loma onkin ollut teholeiri, sillä olen käyttänyt kaiken lasten nukkuma-ajan ja suurimman osan ulkoiluajoistakin ompelemiseen, joten koneellakaan en ole kuin piipahdellut. Vieraalla koneella en ole myöskään onnistunut muokkaamaan kuvia, joten kunhan ehdin, niin ompeluksia ja reissukuulumisia luvassa.

Juhannus enää muutaman päivän päässä ja lapset ulkoilee välikausihaalareissaan hanskat kädessä, minne se kesä hävisi?

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Lippapipot lapsille

Oma lippapiponi on ollut lähes jokapäiväinen asuste, joten lapsille oli tehtävä omansa tottakai. Samalla mallilla en saanut lippaa onnistumaan millään pienemmässä koossa, vaan lippa kiemurteli todella pahasti. Lipat näissä omasta päästä tehtynä, mutta pienempään lakkiin se ei siltikään onnistunut kunnolla. Sama idea, sama lanka, sama koukku mutta silti lippa on jotenkin löysä. Ajattelin kokeilla tärkkäystä, jos se toisi kaivattua jämäkkyyttä.

Esikoisen pipo, jossa purkamisen vuoksi lanka loppui kesken ja lipan jouduin tekemään eri värillä. Ihan hauska näinkin, mutta täytyy ehkä kokeilla tehdä hieman erilainen yksivärisenä.

En tiedä miksi, mutta kuopuksen pipo tuo mieleen aina sorsan. Varsinkin päässä tuo lippa on ihan kuin sorsan nokka! Vihreä väri langassa on aivan ihana, oikein vanhahtava vihreä. Jopa minä, joka en yleensä vihreästä tykkää, olen aivan ihastunut tähän.

Molempien pipojen päällisosa Virkatun lätsän ohjeella, lippa omasta päästä n. miljoonaan kertaan testattuna ja purettuna.... Yksi projekti olisi kokeilla tehdä lippapipo kankaasta, kaavakin löytyisi jo, joten seuraava osoite siis kangaskauppa!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Omia lempiblogejani ja pieni ripaus pinterestiä

Olen viime päivinä jäänyt aivan koukkuun monille niin tuttuun palveluun, mutta minulle ihan uuteen, eli Pinterestiin! Ihan mahtava paikka, jonka moni ominaisuus ja hyödyntämismahdollisuus on minulla varmasti vielä huomaamatta. Sieltä olen etsinyt virkattujen lakkien ohjeita ja nyt eilisen illan käytin neliöliinan ohjeiden tutkailemiseen.

Jos kantamisaiheet kiinnostavat, niin kannattaa tutustua Kantaen-palveluiden blogiin ja pinterest-seinään. Anu on kerännyt pinterestiin aivan ihania kuvia, ja blogissaan hän kirjoittelee hyvin ajankohtaisista kantamisaiheista. Taaperon kantaminen kannattaa -postauksessa on monia hyviä vinkkejä, miksi kantamista ei kannata lopettaa vauvavuoteen. Ja kantamisenhan voi vielä aloittaakin taaperoiässä, isomman lapsen kanssa harjoittelukin voi olla huomattavasti helpompaa kuin pienen vauvan kanssa. Ja kukapa ei olisi miettinyt Mikä on paras hankinta ensimmäiseksi kantovälineeksi?

Toinen kantamisaiheisista lempiblogeistani on Ipanaisen blogi, jossa on ollut viime aikoina ihanaa seurata kanojen ja lampaiden arkea kesäkodissaan. Ipanaisen blogissa voi nähdä vilahduksia uusista Tulan kantoliinoista, aivan ihania herkkuja, joita odottelen testaukseen toivottavasti kesän aikana!

Kantoliinojen tekemisen seuraaminen on yksi lempiaiheistani, ehkä vielä joskus pääsisisin ja ehtisin itsekin tekemään oman. Siihen asti seurailen Christan tekemisiä Christan käsistä-blogissa. 

Seidi kirjoittelee Minä, sinä ja hän-blogissa ihanan monipuolisesti ja avoimesti taaperoarjesta, uusimmat postaukset on luettava heti niiden ilmestyttyä.

Onko sinulla jotain kivoja linkkivinkkejä tai ihania uusia blogeja seurattavaksi?

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Salmiakkikarkki, joka ei lihota

Eilen se saapui, aiemmin jo mainitsemani käsinkudottu kantoliina. Ehdin sitä jo muutamaan kertaan kokeilla ja on kyllä upea! Todella helppo sitoa, liukuu helposti sitoessa mutta kuitenkin helppo solmia eikä liukastele. Tämä olisi aivan ihana jo ihan pienen kanssa, mutta ei tuollainen kymmenkiloinenkaan tunnu missään. Ei tunnu paksulle mutta sidonnassa tosi tukeva, minunkin herkät hartiat tykkää!


Väri on niin mieleinen! Loimesta löytyy lempivärejä, vaaleanpunaista, syklaamia ja harmaan eri sävyjä, ja kuteeksi valitsin mustan. Päätös ei ollut helppo, pyörittelin mielessä myös liilaa, harmaata, syklaamia ja malvaa, valinnan tein ihan viime hetkellä. Olen tähän niin tyytyväinen, joskus kannattaa ottaa riski ja myös kuunnella muiden mielipidettä. Väriltään kuin herkkukarkkipussi lempikarkeilla, ihania punaisia ja herkullista salmiakkia, namps!

Reunat ovat todella siistit ja suorat, ihan ansaitusti päärmäämättömät mikä lisää liinan käyttömukavuutta.

Lähikuvaa kudonnasta, kalanruoto vaikuttaa todella kivalle.

Merkki liinan toisessa hännässä, ihana keskimerkki-tupsu jäi kuvaamatta. Liina on materiaaliltaan 100% puuvillaa, eli loistava kesäkeleille: Pese, pidä ja nauti!

Kiitokset liinasta Mamma fiksaa -blogin Christalle <3

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kukkaloistoa ja yksi nukahdus

Omenapuu kukkii! Aivan upea väriloisto ja niin kauniin hempeät värit, että sitä voisi katsella ikuisuuden.Voi kun kukinta kestäisi hieman kauemmin, mutta sitten vain omenoita odottelemaan.

'


Sen piti olla vain pikainen ruoanlaitto lounaan jälkeen ennen päiväunia mutta näinhän siinä sitten kävi... Kuopus nukahti ensimmäistä kertaa selkään, yleensä kun kannan selässä hereilläolo-aikana ja nukutukset edessä niin tämä oli jotain aivan uutta. Tarkoitus tosiaan oli vain pikaisesti saada makaroonilaatikko uuniin, eikä kantaa pidempää aikaa, joten sitominenkin meni vähän miten sattuu jauhelihan paistuessa tulikuumalla pannulla samaan aikaan... Sidonta jäi minun makuun liian alas ja vähän löysäksi, kuten olkapäältä näkee mutta liinan tukevuus antaa kyllä todella paljon anteeksi. Kuopus ei yleensä tykkää yhtään nukahtaa paljasta ihoa vasten, vaan yöunille nukuttaessakin tykkää, että pään alla on kangasta eikä esim. avoimen topin kaula-aukko. Mutta voiko olla suloisempaa kuin nukkua tuhiseva pikkuinen <3

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Aurinkoinen metsälenkki

Meiltä lähtee melkein kotiovelta hiihtoladut eli kesällä käytössä on kilometritolkulla pitkiä ja hyväpohjaisia metsäpolkuja. Eilen käytiin koko perheen voimin tunnin reissu retkeilemässä, esikoinen oli niin innoissaan, että naureskeli ääneen kävellessään! Kuopus matkasi koko reissun wompatissa ja esikoinen pääsi välillä lepäämään isänsä kyytiin omaan wompattiinsa.

Kesälakiksi voin suositella lämpimästi Manymonthsin hamppuista lierihattua. On todella hyvin auringolta suojaava ja viileä vaihtoehto kesäksi, ja narujen ansiosta pysyy hyvin päässä. Tämä on ollut esikoisen käytössä viime kesän eikä pito ja pesu näy missään! Isoin koko sopii kuulemma pienikokoiselle aikuisellekin ja värit ovat kauniin neutraalit.

Aamulla lounasta lämmitellessä leivottiin muffinssit päiväkahville, pätkiskakun ohjeella hyvin paljon soveltaen. Ensi kerralla kannattaa kurkata ensin kaappien sisällöt ennen leipomaan ryhtymistä...

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Arvontavoitto

Minulla on tapana lapsia nukuttaessa selailla puhelimella mm. facebookkia ja klikkailla samalla osallistumisia arvontoihin. Mutta yllätys olikin suurin, kun eräänä iltana puhelin ilmoitti minua koskevasta julkaisusta ja selvisi, että olin voittanut Woven Wings-nimisen liinafirman arvonnassa toisen palkinnon! Palkintona sain kaulahuivin ja ns. stalkkausvapaa-passin nyt julkaistavasta kokoelmasta. Merkin liinajulkaisut ovat hyvin suosittuja ja kun uusi liina julkaistaan, se loppuunmyydään ihan muutamissa minuuteissa. Olen itsekin joskus ajankuluksi seurannut erään liinan julkaisun ja minä en ehtinyt kuin katsella, mistä löytyy mitäkin kokoja, niin ne oli myyty jo! Saamallani passilla voin hankkia liinan ennen niiden tuloa myyntiin, eli siinä vaiheessa kun firma julkistaa seuraavan liinan julkaisuajankohdan. Toivottavasti sieltä tulisi jotain mieleistä, että pääsisin passini käyttämään!

Huivi saapui eilen ja se on ihana, ihana, Ihana! Niin pehmeä ja kaunis, varmasti pääsee ilmojen viilentyessä paljon käyttöön.



Omenapuu on aloittamassa kukintaansa, vaaleanpunaisia kukkia on runsaasti joten taitaa olla suuri omenasato luvassa. Loppukesällä toivottavasti päästään maistelemaan ensimmäistä kertaa oman puun satoa, taloon syksyllä muuttaessamme oli omenat jo kerätty. 



maanantai 2. kesäkuuta 2014

Bussineliö



Muutama työvuoro miehen vapaapäivinä, niitä edeltäneet kaksi lasten kanssa valvottua yötä, ja lopputuloksena väsynyt äiti ja onnelliset lapset, jotka saivat viettää laatuaikaa iskän kanssa. Viimeiset pari päivää olenkin käyttänyt kaiken lasten nukkuma-ajan, eli sen ns. oman ajan, ompelemiseen! Voin kertoa, ompeleminen ei ole minun juttu. Minä ja kone ei vain tulla toimeen. Neulat katkeilee, saumat on kierot, kaavat on utopiaa ja tahto saada valmista on kova. Mutta niin se vain valmistui, ensimmäinen tsi-neliöliina. Kolme neulaa se vaati ja anopilta lainatun järeämmän ompelukoneen, mutta lopputulokseen olen kerrankin tyytyväinen. Paitsi, siitä tuli aivan liian iso... Piirsin itse kaavat ja juuri kun olin leikkaamassa, päätin kuitenkin isontaa kaavaa vielä muutamalla sentillä joka suunnasta: VIRHE! Kääntämällä neliö on aika hyvän korkuinen ja onneksi koska paneeli on pehmeä, ei pieni liikaleveys haittaa. Kuosi on esikoisen valitsema, käytiin yhdessä kangaskaupassa valitsemassa. Hihnat ovat mustaa puuvillaa kodin1:sta ja paneeli puuvilla-pellava-sekoitetta Eurokankaasta. Pehmusteena vanhaa fleecepeittoa olka- ja vyötäröhihnoissa. Hintaa tälle tuli n. 25€, joten edullinen tapa saada uusi, ja kaivattu menopeli kesäkeleille. Unitukea en tähän tehnyt, käyttökohde kun tulee olemaan hereilläolo-ulkoilut.

Paneeli on malliltaan melkein, nimensä mukaisesti, neliö, josta on hieman leikattu kulmia. Seuraavaan kokeilisin tehdä muotolaskokset, tässä mallissa niitä ei ole.

Olkahihnoissa on fleeceä neljä kerrosta päällekkäin, enempää ei olisi konerukkakaan jaksanut enää ommella.

Kuosi muistuttaa minua Kettu-karkeista, autofani esikoinen halusi toki autokankaan valita.

Selässä vyötäröhihna käännettynä kerran, jotta kuopus saa kädet ulos paneelin sisältä. Leveät ja muhkeat olkahihnat ovat ihanat hartioille ja hihnat pysyivät hyvin paikoillaan. Pienen leikkausmokan takia olkahihnat jäivät vähän lyhyeksi, mutta onneksi pituus riittää hyvin näinkin.

Edessä kantaessa toimii jopa paremmin kuin selässä, ja nuo olkahihnat varsinkin ovat mahtavat. Tämä olisi loistava nukutuskäyttöön: Nopea laittaa, ja varsinkin nopea ja hiljainen ottaa pois nukkuva lapsi pois kyydistä. Samalla myös hyvin viileä, joten ehdottomasti käyttöön pääsee myös tässä tarkoituksessa. Hyvin menee tuollainen vuosikaskin vielä edessä, vaikka harvoin enää edessä muuten kannan kuin nukuttaessa.